Pandapolitiikan loppu

Ähtärin päätös palauttaa Pandat kotiinsa on ainoa oikea ja odotettu. Oli aivan järjetöntä raijata Pandoja paikkaamaan eläinpuiston heikkoa taloutta, joiden ylläpito on kallista ja itse paikka on korvessa. Anteeksi tästä Ähtäri, mutta kävijäpohjaa ei ollut, eikä se ollut edes yllätys. Politiikassa sorrutaan joskus liikaa haaveiluun ja uskomuksiin, helposti hypätään kelkkaan, joka tuo muka helppoja tuloja. Mikään yritys ei esimerkiksi tekisi investointeja ja hyppäisi tukemaan ”kärkihankkeita” kuin Suomen kunnissa tehdään.

Pandat lähtevät ja Pandapolitiikka loppuu, mutta turha kuvitellakaan, että Suomi nostaisi ääntään kuuluviin Kiinan saasteista, armeijan paisumisesta tai ihmisoikeuksista. Ympäristöstä on kiva huutaa ja sotkea täällä, missä rettelöisijöitä suojellaan ja turvataan oikeus olla noudattamatta sovittuja sääntöjä. Kun sanotaan, ettei saa tuhota tai maata kadulla, on se oikeuksien rajaamista. Kiinalla riittää edelleen mahdollisuuksia pitää tulpat suussa valtiojohtoa myöten.

Kiina on Aasiassa Suomen suurin kauppakumppani ja edustaa noin 5 % viennistämme, noin 5 mrd. euroa. Kiina on kivunnut myös akateemisesti merkittäväksi tieteen mahdiksi, enää ei kopioita suoltavilla tehtailla pärjää. Länsimaat ovat suuresti sidoksissa Kiinasta saatavilla korkeanteknologian tuotteista ja osaamisestakin. Ja kituva maantalous ei herkästi sano ei isoille kiinalaisille investoinneille, kumarrus on syvä jo pelkästä investoinnin toiveesta. Lisääntyvä autoritäärisyys, geopolitiikka ja kauppavalta on ollut Kiinalle oiva ase maita kohtaan, joissa arvostelu on ollut herkässä. Samassa suossa siis ollaan, mutta onneksi ilman Pandoja. Eläimet ei kuulu häkkiin. Ihmisistä sen sijaan ei aina voi sanoa samaa.