Liitua ja lyijykynää

Koulukeskustelu nousee ilmoille, kun tapahtuu väkivallantekoja tai oppimistulokset on heikkoja. Tai kun vaalit häämöttää. Varsinkin PK seudulla koulu kelpaa lyömävälineeksi, kun meille kantasuomalaisille halutaan kertoa kuinka rasistisia, etuoikeutettuja tai pahoja olemme. Tämä tapahtuu nostamalla esiin Inkluusio ja Segregaatio.

Sen sijaan kouluista ei puhuta koskaan kokonaisuuksina, työympäristöinä. Ja kun tuo alustatalous on muodikas sana, niin eikö koulu juuri ole ihan perustava alustatalouden yksikkö, josta kaikki alkaa tällä alalla. Kouluista on tullut oikea teatteri, vaikka en siitä ”Pervoilu” sanaa sentään käyttäisi. Koulujen sisälle on hiljalleen ujutettu näkemyksiä ja ideologioita, jotka ovat omiaan herättämään vahvoja tunteita. Kun kristinuskon vilauskin kristillisen pyhän alla aiheuttaa purkauksia, niin isolle osalle on automaattisesti OK, heivataan ulos mokomat viittaukset.

Eikö samalla logiikalla kaikki, mikä häiritsee, olisi sujuvampaa poistaa. Palata perusasioihin. Perinteisempään kuriin, ohjaukseen, kertaamiseen, opetteluun ja laitetaan ilmiöopetus ja muut elämykset vähemmälle. Iloa ja digitaalisuutta, ilman tolkutonta hypeä saa toki olla, mutta kaiken koulumaailmasta kuullun ja luetun perusteella tulos ei toimi, eikä se työryhmillä ja lisäämällä tätä samaa soossia, jolla ongelmien tielle on lähdetty. Kaikkea ei tarvitse muuttaa. Liidulla ja lyijykynälläkin pääsee edelleen pitkälle.

Jokaisessa kaupungissa ja kunnassa pitäisi olla lapsivaikutusten arviointi peruskauraa, kun suunnitellaan mitä ja millaisia muutoksia ja päätöksiä kouluissa tehdään kuntien sisällä. Tällaisia on esimerkiksi sijaisten jatkuva käyttö ja kuinka sijaisten pätevyys vaikuttaa oppimisympäristöön ja oppimiseen. Ja kyllä ne kristilliset perinteet ja moraali saavat edelleen kuulua Suomalaiseen kouluun. Niillä tuskin on kasvavia ongelmia koottu.