Reservin kasvattaminen

Reservin yläikärajan nostaminen luo voimakkaita mielikuvia. Uudistus koskisi 50 - 65 vuotiaita miehiä, joilla monella saattaa olla vahvojakin yli sukupolven välitettyjä tuntemuksia sodan kokeneilta. Sota on niistä päivistä ja varusmiespalveluksen opeista muuttunut. Voisi sanoa vain tuskan, tuhon ja pelon olevan ennallaan. Ikäluokan kunto on varmasti kohentunut, mutta tuskinpa tarvitsee tetsaria alkaa sovittelemaan.

Ukrainasta saadut opit vaativat maanpuolustuksen päivittämistä. Siinä missä Kannaksella vyöryi miljoona armeija, on nykypäivän taistelujoukko paljon pienempi. Nykyään tarvitaan selustan erityisosaamista. PV ei ole juurikaan tämän osaamisen hyödyntämisessä reservin puolelta kunnostautunut. Toki taistelijoita tarvitaan, mutta niin tarvitaan tukijoukkojakin. Tässä kasvava reservi on eduksi. Jokainen taistelija tarvitsee nykyään jo vajaan kymmenen tukihenkilöä erilaisiin tehtäviin. Jatkosodassa luku oli alle puolet nykyisestä.

Huomiota pitäisi kiinnittää reservi ja tukitoimien suunnittelun ohessa täydennyspalveluun siirtyvien määrässä. Eli reservistä eroamiseen. Ilmiö on pieni, mutta pienellä maalla ei ole varaa hukata voimaansa yhtään tippaa. Kyse ei ole mukavuudesta vaan tositilanteessa elämästä ja kuolemasta. Eroaminen tulisi sallia vain erityisestä syystä. On olemassa oikeuksia, mutta niin on velvollisuuksiakin. Ero on tositilanteessa lähes merkityksetön, hädässä ei kysellä kuka mistäkin on eronnut tai karannut.