SUS siunakkoon!

Suden kannanhoidollinen metsästys sai luvan aloitukseen vuoden vaihteessa. Pärinä oli valmis. Kiihkein kommentti tuntuu olevan, että Susi ei ihmisiä ole tappanut Suomessa1881-1882 jälkeen, jolloin Turussa kuoli peräti 21 ihmistä Suden hampaissa. Ei tietysti ole, koska noin sata vuotta kanta on ollut vähäinen, ei siksi, että Susi ei ihmiselle voisi olla vaaraksi.

Kokonaan unohtuu 2025 Lopen tapaus, jossa koiran ja ihmisen päälle tullut Susi lopulta kaadettiin. 2009 Metsäkoneen kuljettajaan kävi Susi kiinni Pohjois- Pohjanmaalla. 2012 Hämeenkyrössä Susi hyppäsi ihmisen päälle, onnekseen karkottaen lopulta Suden saamatta itse vammoja. 2015 Ilomantsissa Susi kävi kävelijän päälle purren. Maailmalla, missä on suurempia Susi tiheyksiä on tapahtunut hyökkäyksiä ja tulee tapahtumaan vastakin. 2024 Alankomaissa on raportoitu useita tapauksia, joissa Susi on käynyt lapsien kimppuun. Ja jos Suomessa asioiden annetaan kehittyä samoin, käy näin useammin meilläkin.

Ja kokonaan merkityksetöntä tuntuu olevan syödyt koirat, lampaat ja muut vahingoitetut karjaeläimet. Kun maat pitää pyhittää Sudelle. Suomi on selvinnyt hyvin pienellä Susikannalla sen sata vuotta, eikä sen vähyydestä ole yksikään eliö kärsinyt tai luonto. Susi ei tältä kolkalta katoa koskaan. Siitä pitää huolen naapurimme laajat erämaat, jossa Susia riittää. Ja niin Suomessakin, erämaassa on Suden paikka. Ja Susi ei ole täällä ensin ollut, vaan ihminen ja Susi saapuivat näille alueille yhdessä, noin 11 000 vuotta sitten. Joidenkin mielestä maat kun kuuluu Susille.

Usein väitetään myös, kuinka massiivista on salametsästys. Epäilen vahvasti. Yhtä vahvasti kuin ilmoitettujen Susien lukumäärää. Näin nopeasti kanta ei olisi vahvistunut, jos kaatoja olisi kuin elokuvissa. Eikä parissa päivässä olisi kaatoja saatu näin paljoa, jos kanta olisi väitetyn harva. Ainoa moite kannanhoitoon on, että pari lupaa olisi pitänyt saada rannikonkin suuntaan. Tällä menolla metsästyskoirakulttuuri on Susien suussa kuollut tässä maassa.