Munaton Eurooppa

Euroopalla on ollut etsikkoaikaa useampi vuosi. Etsinnässä on ollut selkäranka ja Venäjän uhan realiteetin ymmärrys Euroopalle. Krim ja sitä edeltäneet tapahtumat menivät vähän kuin ohi. Ukrainan hyökkäys ja raakalaismaiset sotarikokset murhineen saivat kyllä palstatilaa, ei muuta. Tyhjiä julistuksia. Kyvyttömyys puolustaa Ukrainaa on kyvyttömyyttä puolustaa itseämme. Kasakka näkee irtonaisuuden.

Huolimatta USA n toimista, ei tosiasioita voi paeta. Euroopan asiat ja turvallisuus on omalla vastuulla. Apua toki voi pyytää, mutta tässä on ulkoistettu vastuu toiselle mantereelle. Samalla on ajauduttu ajopuuksi kahden keisarin välissä. Euroopan olisi pitänyt ja pitää edelleen, entistä vahvemmin saada Ukraina takaisin tielle, jossa sota ei pääty Venäjän voittoon.

Euroopan heikkous näkyy Kremliin ja se on täsmälleen sama juttu, kun piirtäisi otsaan maalitaulun ja pistää pään ylös juoksuhaudasta. Kreml on kyllä huomannut hajanaisuuden ja sitä kautta erityisesti itäiset osat ovat aivan selkeästi Venäjän näkökulmasta avointa aluetta ties millaiseen interventioon. Ja syypää ei ole kukaan muu kuin riitaisa ja selkärangaton Euroopan poliittinen eliitti. Tällä tiellä olemme seuraavia uhreja. Usko kykyymme ja haluumme puolustaa itseämme on vaarantunut molempiin suuntiin ja siinä ei auta syytellä Trumpia.

Tätäkö me haluamme? Heikkous tulee pahimmillaan johtamaan tilaan, jossa saamme entistä suuremman konfliktin ja sotatilan. Heikkous Hitlerin ja Stalinin edessä johti sotaan, jonka poliittiset jäljet näkyvät ja sekoittavat elämäämme edelleen. Siihen johti pelko, ei rationaalinen tai pragmaattinen ajattelu. En lietso sotaa tai sotaintoa, mutta Ukrainan kysymys tulee nähdä oikeassa valossa myös oman tulevaisuutemme kanssa. Sotajoukkojen ja suojelun aika on jo nyt. Heti alussa olisi pitänyt muodostaa Ukrainan lentokieltoalue ja valvoa sitä. Antaen samalla alueelle ilmapuolustuksen. Sotajoukkojen vaade EU:lle nyt on lämmin pissi puntissa, jäähtymässä jo.