Kaapista ulos sanoivat demarit!

Kymenlaakson demarit ovat tulleet ”jälleen” kaapista ulos kuntaliitoshaaveineen. Tavoitteena seuraavat kuntavaalit ja oikea rökälevoitto. Kaapista ei purkautunut muuta kuin vanhoja villoja. Kuntakoon kasvattaminen palvelujen turvaamisen nimissä on itsepetosta. Palveluja on, mutta missä, se on eri asia.

Kustannukset ovat suurelta osin palkkakustannuksia. Yksikkökoon kasvattaminen ei tule tuomaan kaivattuja suursäästöjä, terveydenhuollossa ei ole varaa vähentää työntekijöitä lähitulevaisuudessakaan. Epäilen suuresti, että kustannukset tulevat tulevaisuudessa putoamaan vain suurten ikäluokkien painuessa unholaan. Ikävää, mutta realistista. Suurkunta kaavailuissa Pyhtäätä, Virolahtea ja Miehikkälää tulee susi vastaan lampaan vaatteissa, kuntaliitoksen toteutuessa. Kotka on tarinan käenpoika.

Perusteena on ”halu turvata alueen asukkaille paremmat tulevaisuuden näkymät ja julkiset palvelut mihin nykyinen kuntarakenne antaa mahdollisuuksia”. Vastaavilla perusteilla Kouvolassa demarit ajoivat liitoksen, jälki on kamalaa pienten kuntien ja niiden asukkaiden kannalta. Liitoksen jälkeen alettiin maaseudun alasajo ja vauhdin senkun kiihtyessä. Tuonelan tuulet puhaltelevat kouluverkossa,liikuntapaikoilla pakkasen lisäksi sekä kirjastoilla. Palvelut säilyvät ”hyvällä” tasolla, tosin ei reuna-alueilla vaan keskustaajamissa. Kouvolaa voimmekin käyttää esimerkkinä siitä kuinka kuntaliitos käytännössä toimii ja mitä se merkitsee asukkaiden mm. osallistumismahdollisuuksiin kunnassa.

Vaikuttamisen supistuminen ei ulotu pelkästään kuntalaisiin, vaan heikentää myös vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden asemaa heidän tuodessaan kuntalaisten tahtoa mukaan päätöksen tekoon. Valtuutetut toimivat työssään oman työnsä ja muun elämän ohella. Liian usein päätetään asioista esittämättä kunnolla vaihtoehtoja, vain sen mukaan millaisen pohjatyön esityslistaan virkamieskunta on tehnyt. Valtuutetut lyövät kumileimasimena pöytään virkamiespäätöksiä. Päätäntä liukuu yhä enenevissä määrin pois valtuustosta, säästyy ainakin ajattelemisen vaiva.

Perussuomalaisilla ei ole ollut tarvetta käsitellä asioita kaapissa, me toteammekin täältä kaapin ulkopuolelta, että talouden realiteetit ovat kovia, mutta valoa tunnelinpäässä on. Synkimmänkin yön jälkeen aurinko paistaa. Pienillä kunnilla on vaikeutensa, mutta niin on myös vahvuutensa. Elämänlaatu ja tapa, ihmisten arjenhyvinvointi on riippuvainen monestakin tekijästä, kaikkea ei saa mitata rahassa. Työelämässä tämä näkyy jo, ”työura” koetaan 40 vuoden vankilana. Kaikkia samoja virheitä ei tarvinne toistaa.

Puhuttaessa nyt vaikka Pyhtäästä, niin vahvuuksia on monia: Ympäröivä luonto, turvallisuus ja rauhallisuus, yhteisöllisyys, toimivat palvelut, strateginen sijainti / E18 tie, asumisen väljyys ja pieni ja vikkelä koko. Pienuus on vahvuus!  Vahvuudet on vain osattava ulosmitata, jos näin ei osata tehdä nyt, ei siinä auta suurempikaan pelilauta.