Metsät pitää nähdä puilta

Suomalaisessa metsä- ja ympäristöpolitiikassa ja muuallakin, on kiteytynyt periaatteeksi saarnaaminen ja oman ylevyyden korostaminen. Itselle sallitaan kaikenmaailman Pafeliukset, mutta muille saarnataan uhkakuvia vetoamalla ihmisen alitajunnassa nakertavaan pelkoon ja syyllisyyteen. Toiset on herkempiä kuin toiset. Lietsotaan milloin mitäkin ahdistusta. Minusta se on jo rikos ihmisyyttä vastaan. Härskiä kalastelua ihmisten peloilla.

Eu-tasolla politikointi perustuu härskiin lobbaamiseen ja suoranaiseen vääristelyyn. Metsien inventoinnin ikävä tulos on kovaa valuuttaa. Sitä tosiasiaa ei palstoilla ole, että laskelmat on saatu aikaan muutetuilla lähtötiedoilla. Tulosaineistojen vertailukelpoisuutta ei ole painotettu, joita ilman todellisia hiilivaikutuksia ei voi sanoa.  Kun metsäalan ammattilaisia ja metsän omistajia ei kuulla korostuu ääripäät. Näin ei saada järkevää kehitystä lainsäädännössä, eikä investointeja maahan. Metsäteollisuuden investoinnit ovat valtavia ja pitkäikäisiä, niitä ei luoda epävakaassa ilmastossa.

Keskustelusta on pudonnut se fakta, että ilman näitä investointeja ei ole mitään kehitystä eikä sen puoleen rahaa parantaa suomalaisen yhteiskunnan ja teollisuuden kehittymistä kohti tulevaa. Kehitys on Suomalaisesta näkökulmasta hämmentävää. Hiiltä kaivetaan Euroopassa viimeistä päivää ja ajetaan ydinvoimaa alas, samalla meille syötetään mallia, jossa puu ei ole uusiutuvaa energiaa. Tämän toiminnan ympäristöihmiset nielevät ruotoineen päivineen.

On totuus metsien hiilinieluista nyt mikä vain, niin fakta on, että tulevaisuudessa taimikot sitovat hiiltä kasvavissa määrin. Hakkuut ovat lisääntyneet mutta niiden jälkeen kiivas hiilensidonta alkaa 10-20 v taimettumisen jälkeen. Puun käyttö lisää, mutta myös tehostaa hiilen kiertoa luonnossa. Se ottaa aikansa ja kiertokulkua on vaalittava, jotta se tasoittuu. Sen sijaan hiilenkäyttö on pelkkää päästöä päästön päälle.