Kiinalainen juttu

Kymenlaakossa on iloittu ja pohdittu Kiinalaisen rahan mahdollisesta sijoittumisesta paikalliseen akkuteollisuuteen. Raha on valtava mahdollisuus ja piristys näivettyvälle kaakonkulmalle. Kun päätöksiä tehdään ei silti pidä pistää päätä pensaaseen. Tulee avoimesti myöntää, että rahat ottaessamme hyväksymme Kiinan politiikan, emmekä voi asettua liiaksi sitä vastustamaan. Kiina on suurvalta ajaen politiikkaansa. Liettua on arvostellut Kiinaa ja kaupallisia sekä poliittisia ongelmia on syntynyt,  painostus on kovaa Liettuaa kohtaan.

Kiinariski-keskustelu muistuttaa kovasti takavuosien Venäjä keskusteluja. Kun tilalle vaihtaa sanan Kiina, niin alkaako kuulostaa tutulta?. Kyllä alkaa. Tuttua on myös varovaisempien kritisointi. Pilkkaa hakattiin nilkkaan eduskuntaa myöden, tyhmät kun ei ymmärtäneet, kuinka viisaammat toivat Venäjän osaksi länsimaisia arvoja kaupallisin sidoksin. Riskejä ei ole, eikä ratkaisut olleet politiikkaa. Ne puheet räjähtivät silmille. Kiina on maailman suurin talous, Xi Jinping uskoo Kiinan  mahdollisuuden olevan nyt ja haluaa muun maailman noudattavan sen tahtoa ja tehdä riippuvaiseksi. Xi on tämän julkisesti todennut. Vyö ja Tie hanke on hyvä esimerkki. Ihmisoikeudet ja vapaudet määritellään haitallisiksi valtion etujen rinnalla. HS on tehnyt asiasta 8.32023 erittäin painavan artikkelin.

Tosiasia on, että euroopassakin Kiina on painostanut rajusti maita, jotka ovat kommentoineet ihmisoikeuskysymyksiä ja Kiinan politiikkaa. Suomessa emme pääse eroon edes kahdesta Pandasta. Kiinassa ihmisoikeuksien loukkaukset koskevat 50 eri vähemmistön lisäksi kaikenlaisella digivalvonnalla koko kansaa. Kun yksi Uiguuri kokee Migriltä suomessa huonoa palvelua, on kohu valmis. Kiinassa tapahtuvat Uiguurien murhat ja Tiibet on menneet hiljaisemmin. Suomi jätti mm. allekirjoittamatta Kiinan painostuksen tuomitsevan julkilausuman. Ne paljon puhutut jakamattomat ihmisoikeudetkin tuppaavat unohtumaan kun ”raha kirstuun vilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa” opilla.