Vanhustenhuollon pimeäpuoli

Ankkurilehdessä 21.2.24 C.G Walldèn tuo esiin kokemuksiaan vanhusten laitoshuollosta. Näitä ikäviä asioita nostetaan säännöllisesti esiin, tilanne on siltikin jatkunut samana kymmenet vuodet. Maassamme ei ehkä ole virallista eutanasiaa, mutta epävirallinen on. Hiljaa hivuttaminen. Osa ei halua näitä asioita lukea, koska totuus on kammottava. Ja eihän se omalle kohdalle satu? Eihän.

Laitoksissa makaa ihmisiä liassaan. Uutta Inkotenssisuojaa ei saa, kun kaksi meni jo. Täälläkin sivistyssanalla peitellään karua asiaa, aikuiset ihmiset laitetaan vaippoihin. Vessaan ei pääse, vaikka nuppi pelaa, jos jalat on huonot. Vaippoihin siis. Pimeää puolta riittää monessa kohtaa. Vanhoja, ja miksei nuorempiakin ihmisiä joutuu ottamaan vastuun omaisensa kotihoidosta, vaikkei omakunto tai tilatkaan olisi riittäviä tai millään tavalla asiallisia huolehdittaessa vaikka hygieniasta. Kerralla kaksi ihmistä joutuu kammottaviin oloihin. Yksittäiset lopulliset ratkaisut päätyvät otsikkoon päiväksi, huomenna niitä ei muista kukaan.

Sama pimeä todellisuus vallitsee monessa sairaanhoitoyksikössä, johon vanhus saattaa joutua. Ruoan tai juoman saamisesta joutuvat omaiset huolehtimaan. Tutkimuksiinkin ihmisiä saadaan väkisin vänkäämällä. Miten nämä asiat ovat pimennossa, kun lähes jokaisella meistä on läheinen tai sukulainen, joka näissä oloissa riutuu? Paasaamista saa kuunnella kaikkein heikoimmista eduskunnassakin vuodesta toiseen. Aikaa on ollut muuttaa näitäkin asioita inhimilliseksi, mutta taitaa nämä huolehdittavat puheissa olla vielä muuta luokkaa kuin omat vanhat ja hauraat ihmisemme.