Tuoreena kunnanvaltuutettuna olen saanut kuntalaisilta luottamuksen ja vastuuta hoitaakseni yhteisiä asioita. Pyhtään PS on lisännyt haastetta asettaen minut pääneuvottelijaksi, jotta saisimme menestyksemme mukaisen osuuden lautakunnista, tuodaksemme kuntalaisten tahdon mukaan päätöksen tekoon. Neuvotteluissa pyrimme mukaan rakentavaan yhteistyöhön asialinjalla. Valitettavasti vanhojen puolueiden yhtäköyttäyhdistys näkee kuntalaisten muutoshalun vain kiusallisena yksityiskohtana häiriten tuttuja kuvioita, muutosta aiheuttamatta 4 vuoden välein.

 

Neuvotteluissahan kävi niin, että Perussuomalaiset ja Vihreät nähtiin uhkana, jonka myös vasemmisto halusi sulkea pois lyöttäytymällä oikeiston kelkkaan. Tämä sen jälkeen kun muutosvoimainen keskiryhmittymä ensin Vihreiden aloitteesta kyseenalaisti oikeisto vasemmiston sulle mulle politiikan, paikkoja jaeltiin ylitse pöydän aivan kuin muita ei olisi ollut olemassakaan. Vaalitulosta ei aiottukaan huomioida vaan jakaa paikat kuten ennenkin. Vaalituloshan on vain pieni kiusallinen yksityiskohta, joka mitätöidään sopivilla koaltioilla. Miksi äänestät jotakin näistä kolmesta kun todellisuudessa valta menee kulloisenkin koalition vahvimmalle, politiikan väristä välittämättä. Vanhojen puolueiden politiikka ei perustu omaan ideologiaan vaan aatteettomaan koalitioajatteluun.

 

Todellista halua yhteistyöhön Pyhtäällä on löytynyt vain Vihreiltä, he tekivät kovasti työtä saadakseen laajan keskiryhmän, jonka avulla Pyhtäälle olisi tullut vaalituloksenmukainen kolmas ulottuvuus, joka ei keskity sulle mulle jakoon, vaan tarjoaisi aitoa kolmen ryhmittymän yhteistyöhön ja sparraukseen perustuvaa valtuustotyötä. Ryhmän tavoitteena ei ollut oman itsensä pöhöttäminen, vaan aito halu huomioida vaalientulosta. Tämä mahdollisti keskiryhmän muodostumisen Perussuomalaisista ja Vihreistä vanhan vastapainoksi. Avoin, rehellinen, molemminpuolinen keskustelu mahdollisti luottamuksen syntymisen. Samalla, kuin itsestään kunnioitimme myös äänestystulosta kunnallisen demokratian parhaaksi.

 

Minulle on jo alusta saakka kerrottu pyhtääläisestä tavasta vitkastella asioiden esille tuomisessa, sitten yritetään nopeasti hutaista päätöspöytään. Tästä kertoo paikkaneuvottelujenkin aloittaminen keskellä joulun ja uudenvuoden pyhien pilkkomia viikkoja. Muualla paikat on jaettu viikkoja sitten. Kenties tällä on tarkoitus hoputtaa pienryhmiä ja vedättää kuin pässiä narusta. Tämä ei kuitenkaan tule toimimaan. Perussuomalaisilla ja keskiryhmällä on aikaa, malttia puhua, kysellä ja tutkia. Nyt kysely johti siihen, että ryhmittymällemme ei haluttu tarjota mitään, ryhmän olemassaoloakaan ei haluttu tunnustaa. Lopputuloksena on äänestys paikoista, jossa keskiryhmän 5:tä on vastassa 22 henkinen oikeistoryhmä, jonka eteen osa oli valmis myymään poliittisen nahkansa. Tämä jos mikä herättää kysymyksen siitä, että mitä eroa vanhoilla puolueilla on? onko tämä menettely tulevan yhteistyönkannalta paras mahdollinen alku?

 

Vaatimus vaalituloksen jonkinlaisesta huomioimisesta sai muodostumaan 22 henkisen oikeistoryhmän vastustamaan puoluekartalla keskellä olevia viittä Perussuomalaista ja Vihreää. Jos olisin äänestänyt vasemmistoa, ihmettelisin aatteetonta ajautumista syvälle oikeisto kelkkaan. Tähän asti olen luullut poliittisessa kentässämme olleen vain yhden puolueen, joka on paikka kipeydessään valmis sanomaan tahdon tilanteessa kuin tilanteessa. Perussuomalaiset ovat vuosia kirineet ja kovettuneet haastajana, se asema on meille tuttu ja olemme useasti näyttäneet olevamme tämän luottamuksen arvoisia. Niin olemme nytkin, jos kerran meille tätä roolia tarjotaan, olemme valmiit ottamaan sen myös vastaan.