Yhteiskunta palvoo rahaa

 

Viimeaikoina olemme saaneet lehdistä lukea maassamme sattuneista rikoksista. Rovaniemllä puolustetaan surmaajia, jotka hakkasivat, hukuttivat ja lopulta hautasivat elävältä uhrinsa toteamalla, että hukuttaminen ei ole kovin raaka tapa tappaa. Siis suorastaan inhimillinen?

 

Muistissa ovat myös useat raiskaustapaukset, joissa ehdollisia tuomioita perustellaan teon harkisemattomuudella ja sillä että ”akti” kesti lyhyen aikaa. Kuten tapauksessa, jossa tekijä murtautui vaimonsa sisaren asuntoon, piiloutui vaatekomeroon odottamaan uhriaan ja hänen saapuessa kotiinsa hyökkäsi kimppuun ja teki temppunsa, mutta tietty nopeasti. Vastaavia tapauksia on otsikoitu usein, unohtamatta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia, joiden tuomiot ovat naurettavia.

 

Sitten tapaus, jossa pankkivirkailijaa epäillään avustamisesta rahan anastamisessa, sehän lienee selvää,että törkeästä ryöstöstä seuraa vähintään kaksi vuotta ehdotonta. Onhan se nyt aivan hirveän raakaa jos rikos kohdistuu rahaan! Siinähän voi pankkiirilta mennä yöunetkin.

 

Valelääkärinkin tapauksessa ehdotonta tuli lähinnä taloudellisin perustein. Ja vuosien varrella on muistissa tapauksia, jossa omaa omaisuuttaan tai kotiaan puolustanut on saanut sellaiset rapsut, että varmasti tuntuu. Ylilyönnit ”kodinpuolustamisessa” ovat asia erikseen.Olen vahvasti sitä mieltä, että yhteiskunnassa olisi vakava arvokeskustelun paikka siitä millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. Rikoksen ja rangaistuksen tulisi ehdottomasti olla suhteessa toisiinsa ja rangaistuksien sen mukaisia.

 

Keskustelua pitäisi käydä kokonaisvaltaisesti, ottaen mukaan terveyteen, ympäristöön, talouteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Osaopitimointi vie vain huomion toisaalta kokonaisuuden säilyessä muuttumattomana. Suomessa on ollut hyvä ja kohtuullisen turvallista elää, mutta suuren maailman ilmiöt ovat rantautuneet tännekin. Niihin on kyettävä reagoimaan nopeasti ja tiukasti, muistaen, että pelkkä rangaistus ei riitä, vaan tarvitaan nimen omaan arvokeskustelua syistä ja seurauksista. Jokaisen olisi syytä miettiä millaisessa maailmassa tahtoo elää ja ottaa kantaakseen oma vastuunsa. Vastuuta pyritään helposti ulkoistamaan, kuka minnekin. Vastuu ja sitä kautta elämisemme laatu yhteiskunnassa lähtee meistä jokaisesta, on turhaa luulla, että asiat hoituvat itsestään, se kuuluisa ”joku” ei niitä hoida. On vastuun ottamisen aika, tahtoa voi osoittaa muulloinkin kuin Joulun alla.