Eteläkymen kuntaliitoshaaveet

Kuntaliitoskeskustelua on lämmitetty väkisin vuodesta toiseen. Into ei laannu, vaikka hanke on torjuttu järkisyin useasti. Eteläisessä Kymenlaaksossa on kierretty ja kerrottu suurkunnan ihanuudesta, demarivedolla on valmistelu kuntalaisaloitetta. Perusteluna on Kouvostoliiton, anteeksi Kouvolan liitoksen ”menestys”. Ennen perustavaa laatua olevan virheen tekemistä, on hyvä ottaa oppia pohjoisesta.

 

Pohjoisessa kuntia kiersi selvitysmies Esko Riepulan (sd.) Roadshow, jossa tuotiin esille kuntaliitoksesta tuleva hyöty. Ihmisten huolena olleet negatiiviset vaikutukset sivuutettiin. Puhe kääntyi peloitteluksi: Jos ette nyt lyö hynttyitä yhteen, niin paha teidät perii. Selvitysmies selvitti tarkoitushakuisesti sen mitä haluttiinkin eli kuntaliitokseen sopivat asiat, ei niitä vastustavia. Mielestäni Riepula oli vahvasti puolueellinen. Saman linjan jatkuessa täälläkin.

 

Kouvolassa, Kuusankoskella, Anjalankoskella ja Jaalassa liitos meni läpi helposti. Iitti sanoutui irti liitoksesta ja Valkealan ja Elimäen kohdalla väännettiin tosissaan. Elimäki äänesti liittymisestään kahteen otteeseen, ensimmäisellä kerralla valtuusto hylkäsi liittymisen, mutta pieni painostustauko auttoi ”oikeaan” päätökseen. Lopputuloksen arkkitehteinä olivat tahot, jotka päättivät ajaa kuntia yhteen, kukkoina tunkiolla uudenkin Kouvolan valtuustossa. Tätä politbyroota pyörittää kabinetissa muutama henkilö.

 

Mitä tapahtui?. Saatiin synergiaetuja, palvelut keskitetään keskustaajamiin, ajetaan reuna-alueet tyhjiksi mm.kouluista. Vaikka Tujula Kotkassakin on kehunut Räskin kaavan tukevan Länsi-Kotkan palveluja, tulee tilanne olemaan toinen. Tulisi liitos tai ei, niin palvelut siirtyvät  ”Terveyspuistoon”. Liittyjät sammuttavat silloin omien tupiensa ja lupiensa lamput.

 

Perusteena oli myös tasa-arvo, palvelukustannusten harmonisointi. Kaikkien maksujen tulee olla samoja koko kaupungin alueella. Tämä on aiheuttanut eripuraa kaupungin ja maaseudun välillä. Liitoksesta on Kouvolassa hyötynyt vain vanha Kouvola. Jaala, Elimäki ja Valkeala olivat sen verran epäluuloisia kuntaliitoksen suhteen, että perustivat ns. JEV-säätiön, jonka tehtävänä on tukea maaseutua. Jos ne eivät olisi tätä tehneet, niiden rahat olisivat valuneet kaupungin pohjattomaan kassaan. Kuntaliitos oli Kouvolassa muutaman kuntapoliitikon aikaansaama ja valtion pienellä porkkanarahalla tukema hanke. Tuo 13 M€ porkkana on jaettu useammalle vuodelle ja se on syöty hartioiden levetessä, mutta vatsankasvaessa.

 

Koulut ovat pohjoisessa sosiaali ja terveyspalvelujen ohella kuuma aihe. Kouvolassa päädyttiin lopettamaan 10 peruskoulua, pääasiassa reuna-alueilta vanhempien argumenteista huolimatta. Ammatillinen koulutus ajetaan alas ja keskitetään Kouvolaan. Kuten yleensä, investoinnit keskustaan ovat kannatettavia, muualla pelkkiä kuluja. Saneerauksilla, leikkauksilla ja ”kehittämisellä” on aina sama peruste, säästöt. Nimellisillä säästöillä aiheutetaan merkittävät haitat. Säästöä saadaan vain vähentämällä henkilöstöä. Ihmisten määrä ja palveluiden tarve kunnissa on sama. Henkilöstön vähentäminen lisää työmäärää, uupumista ja jonotus pitenee. Kysymys on arvoista, miten me tahdomme elää?

 

Pyhtäätä on opastettu julkisuudessa useasti. On muistettu mainita huonot talousennusteet kuntasektorilla, mutta jätetty kertomatta Pyhtään vahva ote talouteensa ja vaikeassa tilanteessa saadut posiiviset tulokset. Talous on ylijäämäinen naapurien kirjatessa takkiin miljoonia. Omassa sarjassaan Pyhtää on tehnytkin hyvän tuloksen. Pyhtää pärjää ja selviää keskittymällä ja erikoistumalla omiin vahvuuksinsa. Vain erikoistumalla voi saavuttaa tuloksia. Päätöksemme uusia kuntamme johto on selkeä merkki siitä, että kehitämme kuntaamme haastamaan vallitsevat ”oikeat” hokemat. Vanhan sanonnan mukaan kuntaliitolla ja Neuvostoliitolla on vain yksi ero; jälkimmäisestä voi päästä joskus eroon.