Uuden mahdollistamista

Investointeja ja uusien asioiden kokeilua.

Maassa puhutaan kasvusta, kasvun luomisesta ja paremmasta tulevaisuudesta. Puhetta tulee kuin automaatista, luodaan puheissa hyvää ja annetaan odotusarvoja. Puheissa unohdetaan realiteetit. Päättäjät valtionpolitiikassa eivät ole yrittäjiä ja investoreita. Vielä vähemmän niitä ovat virkamiehet, tarkastajat ja muut byrokraatit, joiden asiantuntemus ei useinkaan ulotu kammioidensa ulkopuolelle yrittäjien arkitodellisuuteen. Tämä joukko laskee kepin varaan, karsimalla elinmahdollisuuksia luullaan luotavan parempaa ja työllisempää tulevaisuutta, tinkimällä perusturvasta tai palkoista, lisäämällä veroja ja velvoitteita. Tuottavuus ei parane työaikoja lisäämällä, vaan tekemällä fiksummin.

Tässä keskustelussa korostuu raha, joko saajan, maksajan tai kadehtijan näkökulmasta. Todellisuus tuppaa unohtumaan. Yrittäjät ja yritykset, sijoittajat ja muut rahoittajat mahdollistavat tai tekevät roolinsa mukaan investoinnit ja uusien innovaatioiden kokeilut ja keksimiset omalla riskillään ja panoksellaan. Jos tätä ei mahdollisteta poliittisin päätöksin, ei tätä toimintaa tule, eikä kaivattua kasvua. Kasvun esteitä ovat ylikireä verotus kaikissa tulomuodoissa. Palkansaajien myydessä panostaan, on verottaja  välissä nostaen työn kustannuksia. Rahaa ei uskalleta liikuttaa, ei kuluttaa. Maamme kotimaisen kysynnän romuttaminen ajaa kierteeseen jossa kurssin muuttaminen käy raskaammaksi vuosi vuoden perään.

Poliitikkojen pitää oikaista valtion kurssia ottamalla lusikka kouraan ja tehtävä rakenteellisia uudistuksia ja kehitettävä tuotanto ja palvelumalleja tehokkaammiksi, tähän purevat lait. Ensinnäkin SOTEn rahoitus ja rakennemalli pitää laittaa kustannustehokkaaksi, ICT järjestelmien päällekkäinen luominen on lopetettava  ja on luotava kaiken maailman kantojen sijasta yksi yhteinen väylä, jossa kaikki kansalaiset asiat äänestämisestä, sairaanhoidon ja sosiaaliturvapalvelut ja reseptit, verot voidaan hoitaa yhdessä kannassa. Tämän päälle nämä organisaatiot pitää laittaa toimimaan ja purkaa kaikki päällekkäinen hallinto. Julkisen sektorin työpaikoista osan on siirryttävä yksityiselle. Poliitikkojen on luotava vakautta, luottamusta siihen, että asioiden kokeilu kannattaa. Erityisesti on varottava poliitikkoja tai ehdokkaita sellaisiksi, jotka maalavat kuvaa, että kyllä rahaa riittää, kaiken on säilyttävä ennallaan ja luvataan vielä uuttakin hyvää. Nämä ovat katteettomia lupauksia.

Sääntelyä on purettava, yrittämisen esteitä velvoitetasolla ja muokattava verottamista niin, että on uskallusta investoida, sosiaaliturvan karensseja purettava ja kannustettava  työhön ilman sanktioita työn teosta. Työnteolla, investoinneilla ja innovaatioilla on voitava hankkia rahaa ja sen rahan kiertämistä ja työllistämistä on helpotettava. Verottamisen keskeinen ajatus ei saa olla kateus ja kaiken tasoittaminen. Kun nämä asiat laitetaan kuntoon, voidaan perusturvaa vahvistaa, työllisyyttä ja hyvinvointia kehittää ja nostaa alimmalla rajalla olevan kansanosan tulotasoa ja mahdollisuuksia vaikuttaa itse omaan elämäänsä. Sen sijaan se ei onnistu sillä, että nypimme tyhmyyksissämme omat kasvunhedelmät pois ennen minkäänlaista nuppua. Julkiset investoinnit tai jatkuvat suuryritysten yritystuet, eivät nosta maata kasvuun. Kasvu perustuu vain aitoon kilpailukykyyn, joka syntyy luomalla ja kokeilemalla uutta. Uudet jalostetummat tuotteen voidaan hinnoitella paremmin, jolloin voidaan myös lopettaa heikentyvillä markkinoilla syiden etsiminen pelkästään työvoimakustannuksista.