Maaseutu ilmastoterrorin kohteenaIlmastoterrori maaseudun rasitteena Pääkaupunkiseudulta katsoen maaseutu asujaimistoineen näyttää olevan pelkkä hiilijalanjälki ja paha sellainen. Maaseudulla asuvia syyllistetään milloin palvelujen kallista tuottamisesta ja nyt ilmastohybriksen aikana myös saastuttamisesta. Asuminen kiistämättä tuottaa päästöjä, mutta onpa tuolla ilmastollakin näppinsä pelissä. Ystävämme aurinko ei anna näille asteille suloista lämpöään yhtä anteliaasti kuin etelämmäksi. Kaupunkiseutujen rakenteita tulisi ensisijaisesti kehittää omaan suuntaansa, huomioiden liikkuminen, työmatkat sekä viihtyisä ja vehreä ympäristö. Hyötyliikkuminen parantaa elämänlaatua, niin myös vähentää päästöjä. Tiiviillä alueella on myös mahdollista hyödyntää keskitettyjä energiaratkaisuja. Se mikä toimii kaupungissa, ei toimi suoraan maaseudulla. Täytyy ymmärtää, että kaupunki on päästöntuottaja, maaseutu toimii myös hiilinieluna. Unohtamatta virkistävää mielenterveydellistä vaikutusta. Maaseudulla elämäntapa on pitkältikin luonnonmukainen, käytetään puuta ja hoidetaan metsiä. Metsätönkin liikkuu autotta ja hyödyntää luonnonvaroja. Maaseudulla asukkaat maksavat itse monet kaupunkilaisille itsestään selvät asiat. Vesihuollon, rakentamisen, tiet ja niiden ylläpidon ja palveluiden käytöstä aiheutuvat kustannukset, monesti palvelutaso vaateetkin ovat matalammalla. Samalla he tuovat työtä ja verotuloja. Omatoimisuudella säästetään paljon luonnonvaroja ja tuetaan kestävää kehitystä. Maaseutu tuottaa kassaan selvää rahaa. Maaseutu tuottaa polttoainetta, ruokaa, bioenergiaa, vesi- ja tuulivoimaa, sekä virkistää mieltä. Hoidetut metsät sitovat jopa 40% päästöistämme, kun asuminen aiheuttaa kokonaispäästöstä 30%. Tase on siis miinusmerkkinen, varaa on tietty parantaakin. Maa- ja metsätaloutta on parjattu päästöjen lähteenä, niin vesiin kuin ilmaankin. Metsiä tahdotaan vielä verottaakin kolminkertaisella verolla, ottamalla kiinteistöverotus metsämaan rasitteeksi. Päästöjä on vesiin leikattava, se on selvää, mutta oikeilla tekniikoilla on mahdollista vähentää molempia päästöjä. Maa- ja metsätaloudella on huomattavat resurssit toimia hiilinieluna, jo muinaiset inkakulttuurit osasivat tehdä ns. Mustaa multaa, parantaen maan viljentävyyttä, vähentäen huuhtoutumaa ja sitoen hiiltä maaperään. Samaa konstia voidaan hyödyntää tänäkin päivänä, risupaketista piisaa risuja maahankin. Kyse on vain tahdosta. Kyllä kaupungit ja maaseutu kykenevät rauhaisaan yhteiseloon, ilman ilmastoterroria ja syyllistämistä. Ilman maaseutua ja metsäteollisuutta ilmastotavoitteet jäävät kalliiksi utopiaksi. |