Opettajat eivät ole RauhanturvaajiaTaannoin julkaistut tulokset oppilaiden PISA-osaamisesta olivat uutinen, joka ei saa päätyä paperitähdeksi. Uudet uutiset ja ”teatraalinen haukottelu” täyttää otsikot. Koulumaailmaan on saatava muutoksia ja lopetettava muutokset muutoksien vuoksi. Hienot suunnitelmat opetusohjelmien sisällöistä ja kaikesta maailman mahtavasta uudesta pedagogiikasta tipahtelee norsunluutornista, jossa joku tarpeeksi korkea virkamies on tullut siihen tulokseen, että pitääpä keksiä taas jotakin uutta ja osoittaa johtajuutta. Tarvitaan tasaisuutta ja paluuta perusasioihin, vaikka nykytekniikka tuokin mukanaan kaikkea teknologista levottomuutta. Emme ole teknologian arvoisia, jollemme osaa perusteita paperilla, sanoi muinoin jo merenkulun opettajani. Koulumaailma on muuttanut monen opettajan työn opettajasta rauhanturvaajaksi. Näin ei voi olla. Perusasioita on koulu- ja opiskelurauha. Se pitää turvata paljon nykyistä vahvemmilla oikeuksilla ja sanktioilla. Oikeudenmukainen kuri kasvattaa resilienssiä. Tarvitaan perinteisiä kirjoja, vihkoja ja tehtäviä. Perusasioita ja toistoa toiston perään, perinteistä lukemista, laskemista ja tehtävien tekoa. Tarvitaan opettajaa, jolla on aikaa kertoa nuorelle miksi ja mitä saavuttaakseen koulussa opetellaan perustaitoja. Tämäkin asia tuntuu olevan hukassa. Nyt lapsia laitetaan koulunpenkille, jossa ei ole penkkiäkään vaan säkkituoli ja aikuisten työelämää vastaava maailma. Kun se ei ole hyväksi useimmille aikuisille, niin mitenkä lapsille. Itseohjautuvuuteen riittää alkutavoitteeksi, että ohjaa itsensä kouluun ja ajoissa. Koulussa keskitytään opettelemiseen. Jos nämä asiat alkaa olemaan erikseen opeteltavia, ei kukaan voi kuvitella, kuinka oppimistaso voisi olla kohdallaan. Me suomalaiset ollaan herkkiä hurahtamaan kaikenlaiseen uuteen, keksimään pyörää uudelleen, pohtimatta seurauksia. On sitten kyse unisex vessoista, ammattinimikkeistä, liikennemerkeistä tai vaikka älylaitteiden liiasta tuputtamisesta yhä nuoremmille. Palataan perusasioiden ääreen, niin pitkälle, kuin on pakko. Voivottelu saisi jo riittää. |