Pisteytettyjä kansalaisia

Aihe on askarruttanut minua ajatuksissani ja päätin tarttua "kynään" vaikka tiedän korville tulevan, sanoi mitä tai miten vaan. Aihe on herkkä ja ristiriitainen. Pelkään pahoin ongelmien vielä lisääntyvän, tilanteessa, jossa edessä on julkisen sektorin juustohöylä. Kuntapäättäjänä on oppinut hakemaan edes pieniä iloisia asioita päätännästä, sen verran harvoin niitä on tarjolla.

Kansanedustaja Packalen sai aikaan poliittisessa keskustelussa tornadon, jonka suunta on kaikessa muussa kuin itse asiassa. Perussuomalaisia moititaan vaikeiden asioiden karttelusta, mutta tarttumista kipeämpään ongelmaan on vaikeaa kuvitella. Siihen tarttuminen oli paitsi uskaliasta, niin myös muille puolueille ja paheksujille täydellinen hetki johtaa keskustelu sivuraiteille.

Keskustelun kärki on ollut arvojen koventumisessa ja alhaisissa vertailuissa menneisyyden haamuihin. Packalenin ajatus tulee ymmärtää vain mekaanisena mallina, jolla voisi ratkaista vaikkapa poliisin työssä olevia arkiongelmia. Sellaisenaan ajatus on toimimaton ja vieras. Karsastan erityisesti ajatusta, että yhteiskunnalliset ongelmat liittyisivät erityisesti varallisuuteen, tai että vuokra-asuminen sinällään olisi joku sosiaalinen mittari. Kauniissakin kulississa voi olla meneillään traaginen näytelmä. Jos ihmisen varallisuus sattuu olemaan pieni, on myös kynnys arvostella näemmä matalampi. Kun katsoo vaikkapa tätä nuorison kipuilua, niin levottomimpia näyttävät olevan lapset näistä kauniimmista kulisseista.

Kun tätä pirujen maalamista seinille ja paheksumista on harrastettu asian tiimoilta, olen odottanut, että itse ongelma alkaisi nousemaan esiin. Kipeä avaus on suoritettu, nyt olisi aika arvioida itse potilasta.

Meillä on joukko ihmisiä, joilla on pahoja ongelmia omassa elämässään, osan ongelmat heijastuvat laajasti yhteiskuntamme muihin jäseniin. Keskustelu puuttuu täysin siitä, miten pystymme tukemaan niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan apua vastaan. Järjestelmä ei saa olla avovankila, joka itsessään sulkee ihmiset sisäänsä, vailla mahdollisuutta muuttaa omaa elämäänsä. Keskustelussa on niputettu kaikki ongelmat päihteiden alle. Varattomuutta ja ongelmia aiheuttaa mm. sairaudet, työttömyys ja vanhuus.  Samoja ongelmia, eri syitä.

Kauhistusta on herättänyt kategorisuus, jolla asia tuotiin esiin. Slummiutumista on edistetty paikallisestikin. Kaavoittamalla jatkuvasti neitseellisille alueilla, luomme muuttoliikettä pois keskustoista ja vanhemmista asutusalueista. Kun näiden alueiden hintataso laskee, niin jossakin vaiheessa kulminoituu piste, jossa hintataso on tasolla mihin sillä ryhmällä on varaa, joilla näkyviä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia useimmin on. Vauraiden vastaavat kun ovat ns. hyväksyttävämpiä ja kätkettäviä, kasvojen täytyy säilyä. ”Tuulipukukansaan”  suhtaudutaan kriittisemmin. Tästä muuttoliikkeestä alkaa kasautuminen ja kärjistyminen. Uusien alueiden hintatasolla pidetään varakkaampien hygieniaa yllä. Näytelmä saa jatkua. Jo kaavoituksella ja vanhojen alueiden uudistamisella säästäisimme paitsi luontoa, niin uusisimme asuinalueitamme ja pitäisimme yllä yhteiskuntaa, jossa ihmiset asuvat ja elävät yhdessä.

Raul Lehto

Perussuomalaiset