Terveyskeskus on terveyspalvelun sydän

Hyvinvointialueiden talousongelmat uhkaavat TK verkostoa. Talouspaineessa ekonomia on ajamassa ohitse terveyskeskusten perustehtävän ja kysynnän. Ekonomiassa massiivinen vastaanottokeskittymä näyttää taloudellisemmalta, mutta todellisuudessa vaarantaa terveyspalvelujen asiakkaan. Jo nyt ollaan tilanteessa, jossa asiakkaat eivät ruuhkien tai vastaanoton hankaluuden vuoksi hakeudu perusterveydenhuoltoon, eikä edes ensiapuun. Tämä yksistään on kansallinen hätätila. Terveyskeskusten keskittäminen ja verkoston raju karsiminen ajaa syvempään kriisiin. Peruspalveluiden heikennyksistä syntyy itseään ruokkiva kehä, jossa eivät voi hyvin asiakkaat eikä työntekijät. Erikoissairaanhoito kuormittuu entisestään. Kierre miljardien alijäämään on uskomaton.

Uusilla tavoilla tuottaa palveluja on paikkansa ja ne ovat toivottavia joustavuutensa ja nopeutensa vuoksi, mutta niitä ei pidä ensisijaisesti nähdä tapana leikata kustannuksia. Monelle alueelle ja syrjäiselle taajamalle terveyskeskuksen palvelut ovat elintärkeitä. Ne ovat osa elinvoimaa. Laatu ja vaikuttavuus ovat vähintään yhtä suuria tekijöitä, ei pelkkä luku paksun viivan alla. Tästä suosta ei selvitä leikkauksin, se on itsepetosta, vaikka aikaa valmistautua oli vuosikymmen. Tuntuu, että herravirat on valmistelussa kyllä muistettu, mutta ei sitä ”mökin muijaa”.

Terveyskeskukset tulivat 1972 tarpeeseen. Kansanterveyslaki toi sen jokaiseen kuntaan, tarkoituksena tuoda palvelut kaikkien ulottuville, olimme mallimaa. Vaikka TK järjestelmässäkin on kuoppansa, on sinä aikana kansanterveys ja elinaikaodote noussut valtavasti. Ikävä kyllä loimme alun myös terveydenhuollon byrokratialle, joka alkaa olemaan suurempi hallinnonala kuin itse terveydenhuolto. Perusterveydenhuolto ei ole vain lukuja, niiden takana on ihminen.