Minne menet lohi?

Lohi on ollut vuosisatoja rannikoillamme ja joillamme elämänlähde. Tärkeästä asemasta ja kunnioituksesta kertovat edelleenkin rakkaan lohen kymmenet erilaiset nimet; Titti, Kiiksu, Költti, Marjas ja vaikkapa Jokkalo. Nimiä on jäljellä paljon, kunnioituksesta ei häivääkään.

 

Ennen Lohta ja lohikaloja pyydettiin elintärkeäksi ravinnoksi, nykyään harrastuksena, elämyksenä ja varsinkin silkasta ahneudesta. Ymmärrän hyvin kotitarvekalastuksen ja matkailuelinkeinot, mutta en voi ymmärtää sitä, että entiset harrastajat ja kotitarvekalastajat ovat siirtyneet kalakauppiaksi jotka kauppaavat ”ylijäämälohiaan” levittelemällä Lohta-myytävänä kylttejään pitkin pusikkoja.

 

En myöskään hyväksy ammattikalastajien asennetta, jonka mukaan heillä on oikeus kalastaa lähellä jokisuita, jopa 800 metriä pitkillä jadoilla ja loukuilla jatkuvasti kitisten pyynnin rajoituksista. Lohi on ollut tuhansia vuosia antaen meille elämän, onko meillä nyt oikeus tuhota lohi vai velvollisuus turvata sen elämä ja kalastusmahdollisuudet tuleville sukupolville? Jos siis lohen kalastus ei enää lyö leiville muuten kuin kohtuuttomasti lisäämällä pyyntikalustoa, niin olisiko aika harkita elinkeinon painopisteen muuttamista tai kokonaan luopumista?

 

Lohi on hädässä, se on tosiasia. Merivaiheen kesto ja samalla lohen koko on pienentynyt, huolimatta Kymestäkin saaduista muutamista suurista yksilöistä. Myös kasvu merivaiheen aikana on heikentynyt. Siihen suurimpana syynä on kova kalastuspaine merialueella, syynä ovat myös vesien rehevöityminen, taudit ja loiset.

 

Tehokas merikalastus pyydystää erityisesti nopeakasvuisia kaloja. Nopeakasvuiset kalat ovat aiemmin ja pidempään kalastuspaineen alla verrattuna hitaampikasvuisiin. Näin vaikutamme kalaston perinnöllisiin ominaisuuksiin, suosien hitaampikasvuisia kaloja. Suurten lohien jälkeläiset kasvavat suuremmiksi, kasvu ja sukukypsyysikä ovat perityviä ominaisuuksia. Nopeampikasvuisten lohien pyynti heikentää näitä perinnöllisiä ominaisuuksia lohikannoissamme. Maailman laajuisestikin lohikalojen koko on pienentynyt viime vuosikymmeninä, ongelmat lienevät samat muuallakin.

 

Mielestäni meillä on velvollisuus turvata lohikalakantamme myös tulevaisuudessa. Tämä ei onnistu ilman pyynnin rajoittamista ja järkeistämistä. Kalojen mahdollisuudet nousta jokiin lisääntymään on turvattava ja edellytyksiä on edelleen parannettava. Lohijokien suualueilla olevat ”pallomeret” kertovat karua kieltään nykymenosta, kiinteillä pyydyksillä kalastaminen pitäisi viedä kokonaan ulos merialueille. Myöskään nämä ”kotitarvekalastajat” eivät tarvitse lupia lohen loukku- tai rysäpyyntiin, nämä välineet kuuluvat pelkästään kalastusta ammattimaisesti harjoittaville. Toivon, että riitelyn sijasta asiassa koittaisi aika, jolloin lohi nousisi arvoissa ykköseksi, hetkellisen ahneuden ja rahan sijasta. Toivon, että kirjoitukseni ei nosta myrskyä vesilasissa, vaan kannustaisi jokaista kalastuksenparissa toimivaa miettimään kalastuksen tulevaisuutta.