Kiemuraista kirjoittelua Pyhtäänlehdessä

Pyhtäänlehti 3.5.2017 Hannu Lehtinen ”uutisoi” lautakuntakiemuroista. Uutisoinnin sijaan tarkoitus on kirjoittaa negatiivisesti Perussuomalaisista. Jutussa oli pöyhitty KySa otsikointia. PS ei ole julistanut poliittista päätäntää pyhäksi tms, yleisesti voidaan aina sanoa kuntatyössä arjenkin olevan arvokasta, vaikka tässä yhteydessä asiaa ei käsitelty. Otsikko oli politiikan toimittajan näkemys valtakunnallisesti eripuraisten kuntatason neuvotteluyhteyksistä. Pyhtäällä käsitellään Pyhtään asioita, kinastelkoot herrat Helsingissä keskenään.  KySa kirjoituksessa oli oikaistu toisistaan riippumattomat lauseet yhteen tehden pitkälle vietyjä päätelmiä. Näköjään jossakin kirpaisi. PS ei ole riidoissa mihinkään suuntaan, eikä ole eronnut mistään. ”Kalapaperin” kirjoittaja Lehtinen julisti minun (Raul Lehto), harjoittavan omaan arvoonsa jätettävää retoriikkaa.

Retoriikkaa en yhtään väheksyisi. Retoriikka on ollut kauan osa eurooppalaistakin sivistystä.  “Retoriikan taide“ on Aristoteleen retoriikan pääteos, joka sijoittaa julkisen puhumisen muiden älyllisten harrasteiden joukkoon. Voin suositella harrastetta.

Ryhmät ovat neuvotelleet yhdessä 10.5 paikkajaoista, kiemurat oli siis ”löydetty” huomattavasti aikaisemmin. Neuvottelu eteni yhteistyössä ja vaalien antamassa suunnassa on saatu aikaan sopu. Neuvotteluissa on hieman ylitetty minimi ja siten PS:n äänestäjät ovat saaneet vastinetta äänelleen.  PS, Vas ja Vihr  tarkoituksena ei ollut muodostaa paikkajakoon väitettyä suurinta ryhmää, sen voisi artikkelin kirjoittaja laskea vaikka helmitaululla. Perinteinen oikeistoryhmäkin olisi ollut suurempi. Tarkoituksena oli saada neuvotteluille pohja, jolla olisi saatu yksi lisäpaikka, tuoden mukaan laajemmin kaikki tulevat valtuustossa olevat puolueet.

Vasemmisto teki päätöksen lähteä tarjoamaan ja turvaamaan vasemmistosuuntaista vaihtoehtoa. Sellaista heistä ei jäänyt jäljelle, koska oikeistoryhmä laajeni SDP:llä. Vasemmiston päätös oli aatteellinen, itsenäisesti ryhdikäs ja ansaitsee hatunnoston. Näin tulkitsin. He osaavat asiaa halutessaan valaista itse laajemmin, juorujen sijasta olisi voinut vaikka kysyä.

Ihmettelen uutisointia tarkoitushakuisten juorujen perusteella, kysymättä kommenttia. Mediaetiikan osana pidetään viestin tiedollista arviointia: oliko sen sisältö totta ja väitteet hyvin perusteltuja. Voidaanko tiedonvälitykseltä odottaa täyttä tasapuolisuutta ja objektiivisuutta? Viimeaikoina ei, eikä juorujen perusteella uutisointi ole kovinkaan hääppöistä journalismia. Lehtinen on pitkään järjestelmällisesti sivuuttanut Perussuomalaisten valtuustoaloitteiden sekä muiden kannanottojen uutisoinnin. Lehden palstoilta voi lukea ja havaita pitkään jatkuneen tiettyjen ryhmien esiinnoston. Herää kysymys, mitkä ovat "toimittajan" sidonnaisuudet ja motiivit suhteessa Pyhtään päättäjiin? Uutisoinnin riippumattomuudessa on vahvasti parannettavaa.