Kemiallinen metsäteollisuus on tulevaisuudenala

Antero Ala-Kiiskilä on saanut Griinarin /  A Wonterghemin lehtivihreän kiehumaan kirjoittaessaan vihreistä asenteista. Parivaljakko on ilmaisut mielipiteitään vastinessaan KySa 1.9. Tekstissä oli asiaakin, mutta keihäänkärki on pahasti vinossa, kirjoituksessa hehkutettiin mekaanista metsäteollisuutta ja haudattiin kemiallista. On totta, että kemiallisella puolella on nyt ongelmia ja työpaikkojen määrä on vähentynyt. Sellunkeitto ei kuitenkaan ole auringonlaskunala, se on mahdollista olla edistyksellinen, tulevaisuuden toimija, jos siellä muhivaan potentiaaliin ymmärretään nyt satsata. Koko metsäteollisuussektorin kehittäminen, sivutuotteineen ja jalostusasteen nostoineen on nähtävä kokonaisuutena, haasteena ja siten myös mahdollisuutena.

Mekaanisen metsätalouden energiaomavaraisuus on heikompi, sellutehtaat ovat usein paperitehtaisiin integroituja yksiköitä ja tuottavat energiaa omaksi tarpeeksi ja jopa myytäväksi asti. Vihreiden mielestä on parempi sorvata esim. lampun ja pöydänjalkoja ja siten samalla lisätä energian kulutusta, en usko, että edellisenkaltaista teollisuuden muotoa kasvatetaan heidän halajamillaan tuulivoimaloilla, ehkä nämä koneet toimivat sitten polkuvoimalla, siinähän olisi samalla lääkettä pitkäaikastyöttömyyteen ja treenimahdollisuus kilpapyöräilijöille?
 
Mekaanisella puolella ei puuta ole jalostettu läheskään niin korkealle tekniselle tasolle, kuin massapohjaisia tuotteita. Sahureiden mielestä yleensä jo riittävää jalostusastetta edustaa höylätty tuote. Tälläkin hetkellä paikallisella suurella sahausalan yrittäjällä on varastot täynnä ja henkilöstö on heitetty pakkolomalle. Minun mielestäni suurinosa suomessa sahattavasta puusta pitäisi jalostaa pitkälle lopputuotteeksi, yhtään lankkua ei tulisi maasta sellaisenaan kuljettaa. Eri asia on, onko tuotteille kysyntää? Markkinaa saattaisi olla pitkälle brändättyihin ylellisyys tuotteisiin.
Kemiallisessa metsäteollisuudessa on paljon käyttämätöntä potentiaalia ja hyödyntämättä olevia innovaatioita. Vihreä asiantuntemus alasta paljastuu siinä, että siellä ei osata nähdä alaa kehittyvänä kokonaisuutena, vaan pelkkänä sellunkeittona, ja siten tulevaisuuden painolastina, uusia innovaatioita ei nähdä. Vihreiden vuosikymmeniä metsäteollisuutta vastaan harjoitettu ristiretki vain jatkuu, eikä se kestä kritiikkiä, ilman lehtivihreän kiehahdusta. Suomalainen metsäsektori on loppujenlopuksi onnistunut sovittamaan yhteen monet eri intressit metsien hyödyntämisessä. En uskalla edes ajatella millainen yhteiskuntamme olisi, jos kaikki vihreä utopia olisi metsiimme tungettu.
Toki on järkevää tehdä suomalaisesta puusta vain mahdollisimman pitkälle jalostettuja tuotteita, ovatpa ne sitten paperi- tahi puutuotteita.Kemiallisella teollisuudella on edelleen paljon annettavaa, kartonkien kehitys ja pakkausteollisuus ovat aloja, joilta voidaan hakea uusia sovelluksia ja työpaikkoja. Kartongille voidaan koota piirejä ja kartongilla ja muilla sivutuotteista valmistetuilla materiaaleilla voidaan korvat muovi, jos halua olisi.
 Kemianteollisuuden sivutuotteena on myös mäntyöljy, jonka potentiaalia ei ole edes kunnolla tutkittu. CMC:tä eli karboksyylimetyyliselluloosaa, on jäätelössä, ruuissa, hammastahnoissa jne. Xylitol on myös tunnettu ja minunkin sydäntä ja hampaitani lähellä oleva tuote. Polttoainettakin maailma tarvitsee. Sellunkeitosta löytyy apua myös siihen. Mustastalipeästä saadaan DME:tä eli Dimetyylieetteriä, joka sopii sellaisenaan korvaamaan esimerkiksi nestekaasun. Se sopii myös polttomoottoreille ja useita kuorma-autoja onkin liikkeellä DME:tä tankeissaan. DME:n ominaisuudet ovat sellaiset, että soveltuu hyvin maailmanlaajuiseksi yleispolttoaineeksi, etuna voidaan mainita myös alhaiset CO päästöt. Entsyymipuolella on lisäksi paljon potentiaalia myös metsäpuolella.

On lyhytnäköistä nähdä kemiallinenmetsäteollisuus vain sellun ja paperin tekijänä, mahdollisuudet ova monet ja niistä, osaamisemme avainalueelta on löydettävissä innovaatioita, jotka tuovat uutta työtä ja tuovat tehtaillemme niin haluttaessa tulevaisuutta. Tulevaisuuden tehdas ei ole vain paperi tai sellutehdas, vaan kehittämällä ja pitkäjänteisellä työllä siitä jalostuu todellinen monitoimituotantolaitos, jonka päätuote voi olla jokin muu kuin massatuotteet. Näin suomalaista maailman huippua olevaa tekniikkaa, suunittelutaitoa ja työvoimaa voidaan edelleen käyttää siihen missä me olemme hyviä. Metsäteollisuudessa.

Kymenlaaksolla ei ole mitään syytä olla ajattelematta, että maakuntamme voisi olla paitsi paperiteollisuuden kehto, niin myös uusien monituotetehtaiden kehto, joiden raaka-aineet perustuvat biomassaan. Biopolttoaine sektori on vahvassa kasvussa, globaalit markkinat ovat n. 20 mrd euron tasolla ja kasvu jatkunee n. 10-15 % vuosivauhdilla, onko Kymenlaakso niin lyhytnäköinen tehdasmaakunta, että me jätämme tämän haasteen hyödyntämättä?