Suomi kaipaa työtä!

Suomessa suuri osa yrityksistä on ns. yhden henkilön yrityksiä, 65 % kaikista yrittäjistä. Yksin yrittäminen on kovaa hommaa, kaikki riippuu omin käsin saatavasta arvonoususta, työn osuus nostaa hintaa korkealle, verojen kohottaessa hintaa edelleen. Tällaisessa yrittämisessä on vaikeaa säästää paljon mainostetuissa henkilöstökustannuksissa eikä voi syyttää työmarkkinoiden jäykkyyttä. Määrällisesti henkilöstö on kasvanut eniten PK- ja alle 50 henkeä työllistävissä. Kyllä nyt vaan pitää ottaa lusikka kouraan ja tunnustaa ongelmat.

 

ALV alarajaa pitää kohottaa välittömästi 50 000 € ja vähennysoikeus alarajaa 100 000 €. Molemmat rajat siten, että liikevaihdon ylittäessä rajan, tarkastellaan seuraavan veroasteen puitteissa vain ylitystä. Rajan alla on se mitä on ja pysyy. On nihilismiä määritellä vero siten, että jos raja ylittyy, niin koko liikevaihto tarkastellaan. Ei näin. Tällöin kannustetaan aidosti, eikä muodosteta tuloloukkua 49 999 ja 99 999 kohdille. Kyllä se raha jää näissä tuloluokissa vahvasti kiertoon, ei Cayman saarille.

 

Pienyrittäjille pitää antaa mahdollisuus tilittää ALV :t  vasta, kun maksu on suoritettu yritykselle, nykysysteemillä yritys maksaa pahimmillaan veroa ennen tuloa, pienestä kassasta menee käyttöpääomaa hukkaan. Ei yrityksien tehtävä ole rahoittaa ALV saatavia. Kyllä ne sieltä tulevat kun raha liikkuu.

 

Kolmas konsti on myöntää henkilöyhtiöille yrittäjävähennys, jossa määritellään vaikkapa tiettyyn liikevaihtorajaan kytkeytyvä prosentti, jonka mukaan vain tietty osa katsotaan verotettavaksi tuloksi. Samaan kategoriaan kuuluu verottaminen, kun rahaa nostetaan yrityksestä ulos.

 

Vanhojakaan ongelmia ei osata ratkoa kun uusia tulee. Luovat alat vaativat tämän päälle ihan uuden tavan toimia ja tukea. Esimerkiksi Teosto-maksujen maksaminen tuottajan yritykselle on ongelma. Yrittäjän aika kuluu raportoidessa, tässä pitää olla ns. yhden luukun taktiikka. Tarvittava raportoidaan ja on viranomaisten asia jakaa se tieto sieltä edelleen. Raportointia ja valvontaa on pakko kohdentaa, vain oleelliseen ja ongelmiin. Aika pitää mennä ydintoimintaan, yritykseen. Nykyinen tapa toimia kuvaa lähinnä yhteiskunnallista asennetta. Karrikoiden, yrittäjät ovat epärehellisiä, heitä pitää kytätä!

 

Suomessa on vaalikausi vaalikauden jälkeen huokailtu kuinka suuri merkitys yrittäjyydellä sekä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on. Mutta mitään ei tapahdu, vaaditaan mutta ei anneta mahdollisuuksia toimia. Käsketään laajentumaan ja tuottamaan, mutta älä vaan menesty. Mutta juuri tästä menestyksestä on kiinni se seuraavan henkilön palkkaaminen. Minä takaan, että korvasta voi tulla vetämään, jos en näitä mainitsemiani asioita ajaisi valinnan kohdistuessa minuun. Annan tälle takuun, en vaalikauden mittaista, vaan elinikäisen. Olen sitten toimessa kuin toimessa. Esitetyillä keinoilla, ei katoa yksikään vero euro, se vaan saa tuottaa ennen keräystä. Nykyinen järjestelmä vastaa lähinnä kasvavan puun latvan leikkaamista.