Vaalikorruptiota

Viime eduskuntavaalien alla kritisoin vaalirahoitusta ja varsinkin sitä, että rahalla rakennetaan poliittinen sekä yksilöllinen imago. Imago, joka ei ole todenmukainen, vaan pyrkii vain peilaamaan sitä mitä ehdokas haluaa äänestäjiensä näkevän. Tässä leikissä totuus on unohtunut. Todellisuus on kadonnut kauas, samaa vauhtia kun vaalibudjetit ovat kasvaneet lukemiin, jotka ovat törkeitä. Rahalla, kauniilla kuvilla ja pullan tuoksulla ratsastetaan vallan kahvaan. Silloin ajatuksilleni ei annettu arvoa, mutta lööpit vaalirahoituksen tiimoilta kertovat minun ja Perussuomalaisten olleen aikaansa edellä.

 

Väitteet siitä, että kansanedustajat eivät olisi ”tienneet” vaalirahoitusta koskevasta laista suorastaan pyllistää tavalliselle kansalle. Mitä virkaa on edustajilla jotka säätävät lakeja, mutta eivät itse sitä noudata tai kykene ymmärtämään. Ollessani ehdokkaana tietoa oli tarjolla riittävästi ja minulle tuli täysin selväksi, lakiin syvemmin tutustumatta, että rahoitus tulee julkistaa yksilöidysti, piiloutumatta minkäänlaisten tukiyhdistysten taakse. Yhdistyksiä käytetään osittain juuri siksi, että rahan alkuperää saadaan häivytettyä sumuun. Asiat halutaan tarkoituksella tehdä monimutkaiseksi, jotta asiaa tutkivat eivät enää edes osaa kysyä oikeita kysymyksiä, eivätkä etsiä oikeista paikoista. Edustajat ovat tehneet peittelynsä tieten tahtoen, siitä on jo todisteena tämä viimepäivien into muutella rahoitusilmoituksia.

 

 Ehdokas, joka on saanut joltakin tukiryhmältä esim. 50 tuhatta euroa ja väittää ettei tiedä mistä rahat ovat tulleet, valehtelee tai on täysin pätemätön hoitamaan yhteisiä asioita, jos ammattitaito on sitä luokkaa ettei edes omat raha-asiat ole hallussa. Miten tälläiset edustajat voivat olla päättämässä ”ammattitaidolla” kansakuntamme laeista ja rahoista. Alkaa hiljalleen syntyä mielikuva siitä, miksi budjetit eivät pidä ja epäselvyyksiä peitellään ja piilotellaan. Ammattitaitoa tuntuukin löytyvän pikemminkin selittelyn jalossa taidossa. Poliittisen järjestelmän ja äänestäjän välillä on suuri epäkohta, jos sanomaansa ei äänestäjälle muuten saa kuin rahan voimalla. Toivon todella, että vastaisuudessa tämän jupakan ansiosta äänestäjät etsisivät henkilöä hieman syvemmin, kuin parhailta mainospaikoilta. Asian, sisällön, vilpittömyyden ja aitouden tulisi olla suuremmassa roolissa, kuin ilmaisen kahvin ja pullan.

 

Mielestäni vaalirahoitus on laillistettua korruptiota ja se on jäävuorenhuippu kaikesta siitä kähminnästä mitä politiikassa tapahtuu. Vaalien jälkeen annettava rahoitus on pelkkää korruptiota ja suoraan rangaistavaa lahjontaa. Nyt meneillään oleva kohu ei ole tuore, vaan sen peruskivet on laskettu jo vuosikymmeniä sitten. Tämän ansiosta politiikassamme, valtapuolueiden taholla hyväveli järjestelmä kukkii taas uudessa kukassaan. Vastikkeetonta rahaa ei ole, eikä tule. Rahan antaja haluaa rahalleen jonkinlaisen vastikkeen, varmasti, ennemmin tai myöhemmin, muodossa tai toisessa. Jos yritys haluaa tukea arvokasta asiaa, niin se lähettää rahaa vaikkapa WWF:lle, ei linnanjuhlilla hekumoivalle pyrkyrille.

 

Perussuomalaiset eivät ole ökylahjoituksia saaneet. Me ajamme tavallisen ihmisen asioita, rehellisesti, eikä äänemme ole ostettavissa. Tämä näkyy tuen määrässä, sitä ei juuri tule. Raha on löytänyt notkeat selät ja lipevät kielet, niitä ei meidän riveissämme ole. Rahamiehiä ei tavallinen tallaaja, yhteiskunnan heikompi jäsen kiinnosta. Perussuomalaisena pidän kunnia asiana, edustaa rehellisesti koko kansaamme ja kulttuuriamme. Vaalirahoituslakia tulee viipymättä uudistaa, niin yksinkertaiseksi, että kansanedustajakin sen voi ymmärtää. Lakiin tulee saada mukaan myös riittävän tiukat sanktiot lain rikkojille, suosittelen minimissään vapausrangaistusta. Saman rangaistuksen viime vuosien kohuliikemiehetkin ovat rahasotkuistaan saaneet. Nyt painetaan finni pohjaan asti.