Ukraina romahtaa

Ukrainalle annettu tuki sotimiseen Venäjää vastaan on joidenkin lähteiden mukaan tippunut 90 % vuoden takaisesta. Seurauksena on Venäjän uusi eteneminen jo takaisin valloitetuille alueilla. Tämä on täydellistä länsimaiden kyvyttömyyttä nähdä vaara, jonka Ukrainan häviö aiheuttaisi Euroopalle. Tuki on ajautunut täydelliseen päättämättömyyteen ja sisä-polittiisiin omaneduntavoitteluun. Kehitys on ollut häpeällinen kokonaisuudessaan. Mihin on kadonnut ymmärrys sodan lopputuloksen tärkeydestä?

Historia näemmä toistaa itseään. Hitler olisi pitänyt pysäyttää aikanaan jo Munchenissä, mutta hänen liikettään ei otettu vakavasti vielä silloin. Kenellä ei ole varaan nähdä tämän sodan merkitystä. Saako jatkuvat murhien ketjut lopultakaan muuta aikaan kuin suuria ja turhia puheita. Turha luulla, ettei Venäjällä olisi kykyä suorittaa murhiaan omien rajojensa ulkopuolella, ei ne Venäjän oman maansisäisen opposition ongelma ole.

Venäjän sotakassa voi edelleen suhteellisen paksusti, syy siihen on joiden maiden piittaamattomuus ja tarve saada öljyä halvalla. Pakotteita on, mutta niitä pitää lisätä. Erityisesti pakotteiden pitävyys pitää laittaa kuntoon. Pohjois-Koreaan virtaa edelleen siruja, joilla ”Rakettimies” uhkaa keikuttaa Koreankin niemimaan sotaan. Venäjän pakotteet vuotavat ja sehän hyötyy suoraan edellä mainitun pakotteiden kiertämisestä. Kaikki nykyiset konfliktit johtavat Kremliin. Pakotteita tavallista kansaa kohtaa on lisättävä, niin kauan kuin kansalla on asiat siedettävällä tasolla, on Kremlissäkin suhteellisen turvallista olla.