Ruoka syö ruokamme

Pellervon taloustutkimuskeskuksen mukaan ruuan hinta voi nousta jopa toistakymmentä prosenttia tänä vuonna. Edellisenä vuotena hinta nousi yli viisi prosenttia. Syynä on ruuan tuotantokustannusten raju kasvu. Venäjä ja Ukraina ovat maailman merkittäviä viljanviejiä ja sodan, sekä talouspakotteiden vuoksi tilanne on kireä. Emme voi laskea tämän tuonnin varaan. On puhuttu jopa alueellisesta nälänhädän mahdollisuudesta. Poikkeustilanne on havahduttanut Suomessakin siihen, että huoltovarmuus ruuan suhteen ei ole skenaario, vaan totta. Se tulee ottaa vakavasti.

Tuotantokustannukset ja ruuanhinta jatkavat kasvuaan ja inflaatio syö ostovoimaa. Ostovoima heikkenee jyrkästi samaan aikaan kun hinnat nousee sodan takia ja vihreä siirtymä lisää kustannuksia. Palkkojen nousu ei kompensoi mitään. Palkansaajien ahdinko heijastuu edelleen taloutemme kotimaiseen kysyntään ja työllisyyteen.

Suomen oma vilja ja kasvisato on tarpeellisempi kuin koskaan toimeentulon ja huoltovarmuuden puitteissa. Samaan aikaan annamme hanhien edelleen mellastaa pelloilla. Alueellisesti vahingot ovat totaalisia. Niiden vahinkoja korvattiin viime vuonna noin 1,5 miljoonalla eurolla, eikä korvaukset vastaa todellisia vahinkoja. Valkoposkihanhet ovat viheliäinen ruokaterroristi, joka aiheuttaa jätöksilläänkin kustannuksia. On täysin tolkutonta, että kun ollaan tilanteessa, jossa ruuan hinta koettelee kukkaroa, ruuantuotanto on kriisissä ja maan huoltovarmuuskin on uhattuna niin hanhet vaan pistelee orasta poskeensa.. Sama koskee paisuvaa Valkohäntäpeura kantaa. Metsästystä pitää vapauttaa saamaan malliin kuin Metsäkauriin osalta on tehty. Ruoka syö meidän ruokaamme. Tolkutonta