Pääomatulojen kunnallisverotus

Vasemmalla olevista puolueista on kummunut esiin varsin populistinen vaatimus kunnallisverottaa pääomatuloja, vauhtia asia sai ”kansallisena kateuspäivänä”, jolloin julkistettiin Verotiedot. Vaatimusta perustellaan mm sillä, että kaikki eivät osallistu palvelujen rahoitukseen tai että suurituloiset ketkuilevat pienemmän verotuksen suojassa.

Asioissa on monia puolia. Hyvää kannanotoissa on, että tarvitaan kattavaa keskustelua veroista ja vero- että etenkin tulopohjasta. Päätelmät vaihtelevat, mutta keskustelu on hyväksi.

Kunnat tietenkin tarjoavat kaikki palvelut, mutta kun ollaan huolissaan, että joissakin kunnissa eniten tienaavat saavat vain pääomatuloja, ollaan hieman hakoteillä. En usko heidän olevan pääasiallisesti nimenomaan kunnallisten palveluiden pääkäyttäjiä. Tämä varakas osa voi sitten olla sitä mieltä, että miksi pitää rahoittaa sosiaalipalveluja, kun niitä ei edes käytä?. Joudutaan herkästi keskustelussa hedelmättömille vesille. Jos vuotoon tukitaan seteleitä, ei se siltikään takaa yhtään lähikoulua tai terveyskeskusta kuntalaisille. Kunta, jossa on suuria taloudellisia ongelmia ja paljon julkisia palveluita käyttäviä, ei yleensä edes omaa pääomatuloverotettavia henkilöitä.

Pääomatuloista maksetaan veroa valtiolle, joka jakaa kunnille harkinnanvaraista rahaa, joka kattaa kuluja, joita lakisääteisten palvelujen tuottaminen aiheuttaa. Jotain siis palautuukin. Vuoden 2012 alusta pääomatuloja on verotettu progressiivisesti siten, että verokanta on 30 prosenttia ja 50 000 euron ylittävältä osalta 32 %. Yrittäjien keskimääräiset tulot vuonna 2011 olivat 45 061 euroa. Tuloista ansiotuloa oli 72 %ja vain 28 % pääomatuloa. Kateuspäivänä julkistettujen huippujen osalta ei ole syytä tehdä populistisia kansallisia päätelmiä.

Nyt  puhutaan vain veropohjasta kunnissa, pitäisi puhua kattavasti tulopohjasta ja sen laajentamisesta. Pallo ei ole pelkästään kunnilla, jotka toimivat valtion sääntelyssä, ilman harkintavaltaa. On vanhaa vasemmistolaista perua puhua aina vaan veropohjasta, jonka tuella ilmeisesti kaikkien pitää olla työssä julkisella sektorilla. Ongelmien korjaaminen veroilla on mennyttä aikaa, vaikka koneeseen syydettäisiin rahaa kuorma-autolla, ei se auta korjaamaan rakenteellisia ongelmia, eikä kehittämään uusia ja nykyaikasempia tapoja vastata palvelujen tarpeeseen. Nopeutta reagoida tarvitaan myös julkisella puolella.

Pitää puhua siitä, miten tulopohjaa levennetään ja verotetaan kohtuullisesti ja elinvoimaisuutta ja investointeja tukevasti. Ainoastaan tulojen lisääminen ja tasaisuuden varmistaminen on kestävää politiikkaa yli sukupolvien. Suomi on pienien pääomien maa, kansainvälinen raha on ostanut monta helmeämme. Tarvitaan päätöksiä, joilla kotimainen raha saadaan sijoittumaan yhteiskuntaamme, ei päätöksiä, joilla raha laitetaan valtion kassaan ilman yhteiskunnallista kierrostaan. Tulot ruokkivat kulutuskysyntää, eivät verot. Pääoman verotuksen sijaan tulee pohtia miten edistetään investointeja ja uusteollistumista. Rahan sijoittumista pitää helpottaa ja rohkaista sitoutumaan vanhojen ja uusien tukijalkojen vahvistamiseksi. Verot ja sukanvarsi ovat suoraan poissa palvelualojen työllisyydestä.

Palkkatyöläistä ei koskaan pidä verrata yrittäjään tai sijoittajaan. Yrittäjä ja sijoittaja vastaa itse henkilökohtaisella tai  yrityksensä varoilla omasta ja monen muun ihmisen toimeentulosta, omalla riskillä. Tämän riskinoton ja työnhedelmiä ei pidä katteettomasti kadehtia. Verot toki tuottavat julkisia palveluita, mutta markkinataloudessa yhteiskuntaa kiertävä euro synnyttää kulkiessaan hyvinvointia , työllisyyttä sekä verotuloja. Suomessa kateellisuus leimaa liian usein keskustelua. Täällä ei saa menestyä, eikä toisten menestyksestä osata iloita. Mutta jos joku jaksaa ja onnistuu, niin ympärille leviävä hyvä jää huomaamatta.