Viimeinkin suoraa puhetta

Pääministeri Petteri Orpo selvensi puhettaan maamme tilanteesta 16.1 YLE:n Ykkösaamussa. Virkistävän selkeästi on riisuttu puheenparsia ja todettu Venäjän kohdistavan suomeen hyökkäystoimia. Diplomatian kielellä kannanotto on suora sekä kieli keskellä suuta puhuvalta Orpolta harvinainen lausunto.

Hyökkäystoimi on rajojen sulkemisesta mielensä pahoittaneiden syytä tunnustaa toimien pohjaksi. Suomi on hyökkäysten kohteena, jolla halutaan vaikuttaa suvereniteettiimme. Eikä ensikertaa Ukrainan sodan alettua. Merenpohjassa olevaa kriittistä infraa on tuhottu ja tutkittu ei huvikseen vaan iskujen varalta. Julkisuudesta unohdettu GPS-signaalien häirintä oli hyökkäys sekin. O sitten tahallista tai tahatonta piittaamatonta toimintaa. Maamme energiaverkkojen muuntamokenttiä, vesijohtoverkoston kriittisiä kohteita ja ties mitä muuta on kartoitettu innolla. Hyökkäystä valmistelevaa tointa.

Tämmöiset on realiteetit, jossa elämme, eikä maamme pääse pois naapurin pahantahtoisuudelta. Koska EU tasolla uupuu selvä puhe siitä, mihin pyrimme Ukrainan tukemisessa, olisi Suomen hyvä nyt ottaa kuuluisa ”kokoaan suurempi rooli” keskustelussa. Annammeko apua kunnes Ukraina näivettyy hengiltä vai pyrimmekö saamaan sodan ratkaisuun, jossa tykit vaikenevat? Olisiko mikään raja- tai aluesopimus Venäjän kanssa mitään muuta kuin Hitlerin – Chamberlainin sopimus Sudeettialueen liittämisestä Saksaan Munchenissä syyskuussa 1938. Paperia heiluttava Chamberlain on jäänyt historiaan Hitlerin huijaamana pellenä. Samanlainen ääneen esitettävä kysymys on, kuinka kauan Viktor Orban saa jatkaa peliään muita vastaan. Selkeä puhe tästäkin on ollut harvassa. Petri Sarvamaa on ollut ainoa selväsanainen poliitikko tähän saakka.