YLE riippakivi kansalle

Keskustavetoinen YLE:n rahoitusta pohtinut työryhmä on saanut valmiiksi ehdotuksensa, jonka läpimenoa pidetään varmana. Viis epäkohdista ja uusista edellistäkin maksua hankalammista ongelmista. Olin positiivinen ja odotin työryhmältä selkeää ehdotusta, joka turvaisi YLEN toiminnan, pohtisi YLEN roolia ja aiheuttaisi kehitystä, virhe! Näin ei käynyt.

 

Umpikujaan on ajauduttu, koska tv lupamaksut eivät enää tuota, pelastusrenkaaksi heitetään pakkorahoitus ilman mediakritiikkiä siitä, johtuisiko maksujen väheneminen siitä, että tuotanto ei kiinnosta kasvavaa joukkoa kansalaisia. Sen sijaan väitetään kansan olevan sivistävää vaikutusta halveksivia maksupinnareita. Yle tahtoo olla riippumaton, mutta niin haluaa olla kansakin. Me emme halua vaivoiksemme yhtiötä, jonka palveluihin emme voi käytännössä vaikuttaa. Myös ylen on sopeuduttava muuttuvassa ajassa. Yleä aiotaan rahoittaa myös yritysten avulla, ihmettelen millä perusteella? Kuuluvathan siellä työskentelevät jo johonkin ”huonekuntaan”, joka on jo pakkorahastettu.

 

Yle on riippakivi, joka toimii piittaamatta nykymaailman kehityksestä, pohtimatta onko tarjonta sitä, mitä katsojat odottavat. On hyvä, että on olemassa media, joka toimii kaupallisten toimijoiden rinnalla, mutta yle on rahoituksineen valtiomonopoli, jolla on poliittinen propagandaintressi. Saammeko seuraavaksi kuunnella uudestaan Näin naapurissa ohjelmaa muun propagandan ohella. Tosin sitäkin ohjelmaa on kiittäminen siitä, että kiinnostuin politiikasta, muistan jo alle kymmenen vanhana ihmetelleeni kuinka vapaassa suomessa voidaan esittää kyseistä itäpropagandaa, kun lapsikin ymmärsi todellisuuden olevan toinen. Silloinen propaganda oli helposti tunnistettavaa, mutta nykyään aatteita muokataan salakavalasti hienovaraisemmin. Ylepoli on kuin luotu tähän tarkoitukseen. Sopivasti voidaan vihjailla työvoimapulasta ja muukalaisvihasta, sen sopiessa mukavasti poliittisiin päämääriin.

 

Ylen rooli ja osa ohjelmista on arvokasta, mutta on harkittava vakavasti, tarvitsemmeko yli 400 milj € maksavaa valtiomediaa, vai riittääkö vähempikin. Veroluontoinen, neljännesvuosittain ylöspäin tarkistettava maksumalli tuo pohjattoman kassan ylen tuhlattavaksi, valtion ja poliittisen roolin korostuessa.

 

Mieleen muistuu Juha Vainion teksti, jossa nautitaan kesästä, eikä haluta kuulla mitään Raatikaisen tuutista. Kansalla on oltava oikeus päättää siitä, mitä mediaa tahtoo käyttää ja rahoittaa. Yhteiskunnassamme näyttää olevan media riippuvuuden harha, jonka utopiassa kaikki roikkuvat jonkinlaisen bittivyöryn virrassa, näin ei kuitenkaan ole. On tuhansia ihmisiä, jotka eivät tahdo ylen tai kaupallisienkaan yritysten palveluita. Mediamaksu on pakkorahastusta, joka sotii sopimusvapauttakin vastaan.

 

Kun Yle katsotaan kuuluvaksi oikein peruspalvelujen piiriin, joutuvat maksajiksi jo muutenkin ahtaalla olevat kunnat. Mediamaksu tulee suoraan maksettavaksi kunnille toimeentulotukiasiakkaiden myötä. Kenen etu on se, että aivan varmasti näitä maksuja joudutaan perimään myös ulosottoteitse?  Poliittiselta eliitiltä on unohtunut tosiasia, että 175 € on iso raha monelle taloudelle, kaikki eivät ole päässeet nauttimaan menneestä talouskasvusta, ainoastaan nykyisen romahduksen saneerauksista.