Kilpailukykyä kyykyttämällä?

Työntekijöiden oikeuksien ja palkkatason leikkaus on nähty ratkaisuna useaan kilpailukykyämme rasittavaan ongelmaan. Ongelmaa ei juurikaan ole havaittu kohtuuttomista tuottovaateista, verrattuna kysymyksiin yhteiskuntavastuusta tai tuista, joita veronmaksajilta on yrityksille kerätty. Ongelmaa ei myöskään ole havaittu siinä, että olemme menettäneet oman rahapolitiikan tärkeimmät instrumentit. Tämä tosin on kaksiteräinen miekka, jolla muutama vuosikymmen sitten leikattiin omalta kehitykseltä jalat. Sen seurauksena tuotteemme laatu on tippunut ja kysyntä heikentynyt. Tarvitaan uusia ja kehittyneempiä tuotteita, kehitys ei pysähdy ja ihminen luonnostaan haluaa kokeilla uutta ja hankkia uusia teknisiä ratkaisuja.

Palkkatasoa leikkaamalla, leikkaamme oman yhteiskuntamme kehittymistä. Ansaintamahdollisuuksia syntyy vain investoimalla, kehittämällä ja kulutuksella. Rahatalouden supistaminen tai säästetty euro ei ole ansaittu euro. Vain kulutettu raha tuottaa. Rahatalous ja työllisyys riippuu täysin investoinneista ja kulutuksesta. Poliittisten toimien luoma epävarmuus lietsoo säästämistä ja leikkaa investointeja. Jos rahaa ei käytetä, ei synny voittoja. Ei kannattavuutta, ei kulutuskysyntää, ei investointeja. Kulutuskysyntää meillä tai muualla syntyy vain luottamuksesta vakaaseen ympäristöön. Sama pätee yksityisten ihmisten suurempiin hankintoihin, sekä yritysten investointeihin. Nyt tavoitellut ns. joustavat työmarkkinat eivät takaa kannattavuutta tai työllisyyttä, jos kysyntää ei ole. On hakeuduttava kysynnän pariin. On oltava huolissaan myös EU- alueen kysynnästä, olemme kovin riippuvaisia EU-alueelle viennistä. Jos oma pesä on rappiolla, ei ponnahdus muualle onnistu.

Parantavia esityksiä on haettava muualta kuin rahataloutta tai työntekijöiden oikeuksia supistavista toimista. Kilpailukyky ei synny kyykyttämällä. Eläkeiän nostaminen ei luo työpaikkoja, työkyky on yksilöllinen, liian monen työura loppuu irtisanomiseen, luodaan uusi köyhälistö pois potkituista juuri ennen eläkeikää. Nollamerkkiset palkankorotukset vain syventävät ahdinkoa, näin viedään pois yrityksien ansaintamahdollisuudet. Yhteiskunnallisesti on pakko aloittaa investoimaan kehitykseen ja tulevaisuuteen. Kasvu syntyy vain siten, pitää etsiä uusia uria, kehittää korkeampaa teknologiaa ja purkaa tehottomia julkisia rakenteita, joihin niissä asioiva kansalainen hukkuu.

Yrityksien päätökset investoida, palkata ihmisiä, tuottaa tuotteita tai lainata varoja tähtäävät tietenkin kysynnän tyydyttämiseen, hankkimalla samalla itselleen voittoja. Jos tätä ei sallita, kutistuu rahatalous, investoinnit häviävät ja maan selkäranka murtuu. Vaikka tulevalla hallituskaudella on edessä synkkiäkin aikoja, niin julkisella vallalla on oltava oma erityisrooli rakenteiden kehittämisessä ja kulutuskysyntää kehittävien investointien tekemisessä aikoina, jolloin talous uhkaa muutoin jumittua. Yhteiskunnallisetkaan ratkaisut eivät auta, jos yritysten yhteiskuntavastuu lopulta punnitaan kyltymättömillä tuottovaateilla, Suomessa on helppo heittää työntekijät pihalle. Nykyinen eläkeikä karkaa työllä saavuttamattomiin, kaavailtu kuulostaa jo Shangri-La:lta. Yleisen ahneuden viitta syö työelämän ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin.