Hyvinvointialueen talous

Uutisten mukaan Kymessä ensimmäisen toimintavuoden talous on n. 52 miljoonaa alijäämäinen. Annetun selvityksen mukaan yleinen kustannustaso ja palvelutarpeen kasvu on yllättänyt. Palvelutarve toki on ennustamaton, mutta tiedettyä on, että paljon on kertynyt muutamilta viimevuosilta rästejä. Osa palvelujen tarpeessa olevista on tällä välin jo menehtynytkin. Etenkin vanhuksille annettavaa hoitoa on karsittu potilaskohtaisin perustein. Jos ei mutta, niin huonoa hoitoa se ainakin on. Verrattavissa eutanasiaan, mutta hitaampaa.

Yleinen kustannustaso taasen on ollut ainakin joiltakin osin ennakoitavissa ja hyvissä ajoin ennen alueita on varoiteltu arvioitujen kustannusten olevan selvästi alakanttiin. Sama vaiva oli aiemmassakin hallintorakenteessa. Uusi hallinto on aloittanut säästöohjelman, jonka tavoitteena on 27 miljoonan säästö. Vaikeaa on uskoa, että tavoite voisi toteutua. Mielelläni olisin väärässä. Palveluverkon supistaminen toisi toki säästöä, mutta laatua ja saatavuutta ei. Toki se palvelee tavoitetta ”kaikille samanlaiset (huonot) palvelut”.

Vaikeaa on uskoa sitäkään, että toimilla ei olisi vaikutusta potilaisiin ja henkilökunnan jaksamiseen. Muualla on tartuttu säästöihin muutosneuvotteluin, vaikeaksi menee ennestäänkin vaikea tilanne, jos väki edelleen vähenee. On olemassa potilaita, jotka eivät halua hakeutua hoitoon, koska asiat etenevät tuskallisen hitaasti. Tämä tuo myöhemmin entistä hankalampia ja kalliimpia potilaita terveydenhuollon piiriin. Vahva epäily on siitäkin, että perinteisen siiloutumisen purkaminen onnistu kaavaillussa tahdissa. Kehittäminen valtavassa kustannuspaineessa on vaikeaa. Alueet toisensa perään ovat samassa tilanteessa. Vaikeaa on nähdä tietä ulos ilman Valtion vahvaa puuttumista asiaan.